perjantai 18. joulukuuta 2020

Tekijänoi­keus­kor­vaukset eivät saa heikentää oikeutta työttömyys­turvaan

Tekijänoikeuskorvauksia saavat luovien alojen ammattilaiset ovat väliinputoajia työttömyysturvajärjestelmässä. Tekijänoikeuskorvaukset eivät kerrytä työttömyysturvaa, mutta ne leikkaavat sitä. Asetus kaipaa pikaista tarkennusta.

Kulttuurin ja muiden luovien alojen ammattilaiset työskentelevät usein projekteissa. Kun esimerkiksi kirjailija sopii kirjansa julkaisemisesta tai muusikko levyn tekemisestä, sovitaan samalla tekijänoikeuskorvauksista.

Tekijänoikeus on ennen kaikkea luovan työn suoja. Tällöin tekijä voi määrätä omasta työstään: pitääkö hän esimerkiksi kirjan, veistoksen tai kappaleen itsellään vai myykö sen eteenpäin ja mihin hintaan. Luovan alan ammattilaiset saavat tulonsa teosten ja niiden käyttöoikeuksien myymisestä.

Tekijänoikeusjärjestöt jakavat korvaukset useimmiten kaksi tai neljä kertaa vuodessa. Monissa tilanteissa tekijänoikeuksia maksetaan vasta vuosien päästä. Viive syntyy, koska korvauksia maksetaan vasta teoksen käytöstä, eikä sen tekemisestä.

Luovan alan tekijälle tilanne voi muuttua mutkikkaaksi, jos hän jää työttömäksi. Tekijänoikeuskorvaukset eivät kerrytä työttömyysturvaa, mutta ne leikkaavat sitä. Tilanne on ristiriitainen. Työttömyysturvalain mukaan ansiosidonnaista työttömyyskorvausta kerryttää ja sitä sovittelussa alentaa sellainen ansiotulo, joka on saatu korvauksena työstä. Tekijänoikeudet eivät silti kerrytä työttömyysturvaa.

Tilanne pitää korjata niin, että tekijänoikeusjärjestöjen maksamat tekijänoikeuskorvaukset ennen työttömyyttä tehdyn teoksen tai esityksen käytöstä jätetään huomioimatta työttömyysetuuden sovittelussa. Näin tekijänoikeudet eivät heikennä yhdenkään luovan alan ammattilaisten oikeutta työttömyysturvaan.

Korona on ravistellut etenkin kulttuurin ja muiden luovien alojen ammattilaisten työnäkymiä vuosiksi eteenpäin. Nyt tarvitsemme toimia, jotta ala selviää tästä kriisistä. Tekijänoikeuskorvauksia koskevan asetuksen korjaaminen on askel oikeaan suuntaan.

perjantai 20. marraskuuta 2020

Mediakas­va­tusta tarvitaan disinfor­maa­tion torjumiseen

Mediakasvatuksen tarve on kasvanut viime vuosina. Disinformaatio, vihapuhe ja median välityksellä tapahtuva seksuaalinen häirintä ovat yleistyneet. Myös kiusaamista tapahtuu sosiaalisessa mediassa. Tällaisessa ajassa mediakasvatukseen panostaminen on erityisen tärkeää.

Medialukutaito on kaikille kuuluva kansalaistaito. Mediakasvatusta tarvitaan, jotta jokaisella on mahdollisuus kehittää ja parantaa omaa medialukutaitoaan. Mediakasvatus on osa varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmia. Lasten ja nuorten taidoissa on silti paljon eroja. Jopa viidennes yhdeksäsluokkalaisista pojista sai median tulkinnasta huonon tuloksen, käy ilmi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tänä vuonna julkaistusta raportista.

Mediakasvatuksessa on kaksi haastetta: resurssipula ja toiminnan hajanaisuus. Vaikka opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää nykyään avustuksia kaikenikäisten mediakasvatustyöhön, ei vain lasten mediakasvatukseen, niin haasteena on rahoituksen pirstaleisuus. Rahoitusta myönnetään yksittäisiin projekteihin. Nyt tarvitaan lisää jatkuvaa rahoitusta ja pysyviä toimintatapoja esimerkiksi kirjastoihin ja vapaaseen  sivistystyöhön.

Toiminta on usein hyvin hajanaista, osittain juuri rahoituksesta johtuen. Mediakasvatus ei ole kouluissa oma oppiaineensa, vaan näitä sisältöjä opetetaan osana monilukutaitoa, jota tulisi edistää kaikessa opetuksessa. Kouluissa ja oppilaitoksissa ei aina ole selkeää vastuuta siitä, kenelle mediakasvatuksen opetus kuuluu.

Tietoa on tarjolla, mutta haasteena on usein oikean ja luotettavan informaation löytäminen. Lasten ja nuorten lisäksi myös aikuisten mediakasvatukseen on kiinnitettävä huomiota. Suomalainen järjestösektori on jo vuosikymmeniä ollut aktiivinen mediakasvatuksen ja  medialukutaidon edistämisessä. Nyt on tehtävä töitä yhtenäisen ja vahvan kentän eteen. Yhteistyön lisäämisellä voidaan varmistaa, etteivät toimijat tee keskenään päällekkäistä työtä.

Laadukas mediakasvatus perustuu tutkimukseen. Jotta voimme kehittää mediakasvatusta, tarvitsemme tietoa kentältä. Tiedämme tutkimuksen pohjalta, että mediakasvatuksen osaamisessa on puutteita. Mediakasvatuksen roolia opettajankoulutuksessa on syytä edelleen vahvistaa. Tarvitsemme lisää perus- ja täydennyskoulutusta, jotta voimme antaa lapsille, nuorille ja aikuisille työkaluja disinformaation torjumiseen.

Mediakasvatus edistää ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Vihreä eduskuntaryhmä ehdottaa kolmea keinoa mediakasvatustyöhön:

  1. Vahvistetaan mediakasvatuksen resursseja ja luodaan rahoitukseen jatkuvuutta. Samalla varmistetaan kirjastojen ja järjestöjen riittävä rahoitus mediakasvatuksen edistämiseksi.
  2. Lisätään mediakasvatuksen perus- ja täydennyskoulutusta. Luodaan opettajille työkaluja ottaa mediakasvatus mukaan opetukseen.
  3. Lisätään mediakasvatuksen parissa toimivien tahojen yhteistyötä. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI seuraa Medialukutaito Suomessa -linjausten toimeenpanoa. Osana tätä työtä vahvistetaan instituutin roolia eri tahojen yhteistyön lisäämiseksi.